"ihan ok elokuva" (1)

Rakastan kuin maa mutten ole nainen. Muistan aina mainita. En ole vajaa. Voimani on puun juuren suuruinen, syvälle tunkeutuva, mikään ei jää lävistämättä. Mutta rakastan kuin maa. En valitse ketään, olen auki ja irti ja soluttautuneena jokaiseen soluun, hiljaa kuin lambda-viruksen latentti muoto. Olen profaagi, aikomuksia pohdiskeleva kivi. Kiven ajatus on kiven osanen sen kivinen osa. Mikään ei ole suurempaa kuin on. Kiven ajatus ei ole labyrintinomainen mielikuvien kaartuva ja taipuileva verkosto. Kiven ajatus on hiljaa ja vaiti, tyhjä merkitys. Sanon: "Tämä miellyttää minua." Eikä sillä ole muuta merkitystä. Pidän jostain. Niin kuin kivi pitää kovasta muodostaan.