Kun teen jotain, oletuksena on, että siitä tulee parempaa kuin mitä olen jo tehnyt. Etten tee samaa mitä ennen. Luulen tiedostavani ne mädät seikat, mitkä tekivät edellisistä tekeleistäni huonoja. Luulen, että voin välttää kuopat tiedostamalla ne. Toisinaan minulla on tunne siitä, että voin tehdä jotain puhdasta ja uutta, irrallista huonoudestani tai kaavoistani. Irrallista minusta. Olen nähnyt virheeni ja voin välttää niitä. Sitten teen jotain.
-
-
-
Kun olen tehnyt jotain, huomaan siinä saman mädännäisyyden mitä kaikessa mitä olen tehnyt. Tiedostaminen ei ole tietämistä. Se on kaukana kokemuksellisesta tietämisestä. Teen koko ajan samaa. Vaikka luulin voivani välttää virheiden toistamista, huomaan, että paperi on taas täynnä samaa mitä aina. Hetken olin vain sokea ja varma siitä, että voin olla uusi ja puhdas siitä mitä olen. Voisinko tehdä jotain muuta kuin mitä minussa on?
-
-
-
Oleellista on tässä toistuminen. Kuinka ensin on tunne uutuudesta ja puhtaudesta, mikä sitten myöhemmin sulautuu samaan massaan, minkä arvioin huonoudeksi. Uusi siirretään selän taakse kuin puhtauden tunnetta ei olisi ollutkaan? Mitätöinti. Latistus. Jokin sanoo, että asiat on tyhjättävä merkityksestä, jottei mikään vahingossakaan olisi mitään.
