Joka puolella tässä on sanojen rajoitukset. Joka puolella seiniä ja aitoja. Kirjoittaminen ei ole vapaata, mitään hengittämiseen vertaantuvaa.
Hengittäminen tulee ensin, sitten kirjoittaminen.
Jos kasvan, luulen, etten sitä saa sanoiksi. Jos kasvan, se tulee todeksi siinä elämässä jota elän. Etenkin siinä miten elän. Voin tehdä samoja kuin ennenkin, mutta jotain suhtautumisessani muuttuu. Kun suhtautuminen muuttuu, kaikki muuttuu.
Sanoissa kaikki tulee liian myöhään. Sanat tulevat jälkikäteen.
Jälkikäteen tulee tarinointi ja turinointi. Pisteestä pisteeseen yhdistely.
Myös tunteet tunnistan jälkikäteen. En tiedä minkälainen tämä mieli on. Hetken päästä vasta voin teille kertoa, mitä minulle kuului nyt.
Elän miten elän, ja jälkikäteen kirjoitan asiat ylös.
