minuun ei voi asettaa mitään mitä minussa ei ole, sanoi yksinkertainen yksinkertaisesti.
minuun ei voi asettaa sillä minä olen asettaja.
minuun ei voi asettaa sillä minulla on tamponi. mutta katsella toki saa.
ei kiitos, olen vain katselemassa...
onpa kaunis vastaanottovirkailija, niin miellyttävä katsella.
ei ole mitään pahaa vähän katsella. varsinkaan kun mikään ei ole oikein.
tuhat silmäparia ihan vähän katselemassa. eikä minulle jää vaatteita eikä tutkintotodistuksiani. minulle ei jää mitään. mitä ei olisi jo näytillä. kohteena en kohdistu maailmaan. en ole maailmassaoleva, en ole olija, en ole kulkija, ja kun minusta tulee kuva, ei tamponeja tarvita.
herkästi laukeava, kuljen raudanmakua suussa, olenko siis pistooli.
tämänvuotinen vuosiluku oli valehdeltu ja jäimme minne jäimmekään...
frankensteinin kyyhkyaiheinen pyhä runo pidetään kappelissa paikoilla lasersäteillä. sen ylläpitoa varten rakennetaan uusi ydinvoimala ja myöhemmin siirrytään aurinkopaneeleihin.
ikuinen piinaava auringonpaiste... auringonpistos kiertää pääni ympärillä hermeneuttista kehää.
enkelikehää alasti moottoripyörällä kotikylän metsässä. perjantai-iltaisin mukkamaisesti mudassa yksin paini sukulaiseläinten silmien kanssa.
en pysty edes pesemään toisten ihmisten jalkoja jos ne samalla katsovat - katsoivat ne sitten minua tai niitä muita. vaikka olisin yksin asunnossani, tunnen katseet tai ettei katsota, eikä ole mitään järkeä eikä iloa tehdä mitään - etenkään jos kukaan ei katso - se on pahinta. kaikki mitä teen on turhaa kun minua katsotaan - etenkin jos en ole ilo Silmälle. mutta kun minua kerran on totuttu katsomaan, niin kunhan edeskin katsotaan.
kirkkaassa mikroskooppivalossa tuhat loistavaa silmää, vaaleansininen taivas ja unessa kimmeltävä lampi, annatko minulle kaiken?
kun kerran katsot noin kauniisti, riisut noin kauniisti, huumaat, annat ymmärtää että annat
rauhoittavia, asetat jalustalle, kuiskailet, jumaloit ja kerrot vakuuttavan loogisesti minkä kaiken käsitän katseestasi väärin
sinä raudanmakuinen, jähmeät leukasi jauhavat kristallilintua, runoa, jolla ei ole elävän nimeä
tuhat silmäparia, tuhat heijastavaa jalokivisilmää... oletko sinä kärpänen?
oletko sinä Banaanikärpäsmies?
oletko sinä pihtieni päässä?
vai olenko minä instrumentti kirurgikädessäsi?
kutsukaa välinehuoltaja!
kerro...
sainko sinut vai saitko sinä minut?
(voisiko joku vihdoin katsoa asetelmaa ulkoapäin ja ilmoittaa meistä riippumattoman tuloksen)
tunnustan: minä olen aina minä minussa, pohjimmiltani tiedemies.
otan sinut pihtieni päähän ja poltan karrelle (tieteen nimissä). katson miltä näytät sisältäpäin (tieteen nimissä). eikä sinulla voi sen jälkeen tehdä mitään (tiedettäkään).
finito, kerran käytetty. et voi tehdä itselläsi mitään. etkä osaisi enää mitään, lentää tai mitään. sinua on kerran kunnolla katsottu, se riitti.
eikä sinua kehtaa enää tuossa tilassa katsoa. karrelle palanut iho. syöty liha. kebab. löysä luuton juusto.
et vain voi itsellesi mitään: mutta katsopa tuota, onpa kaunis uusi vastaanottovirkailijamme, niin miellyttävä katsella.
