Kun en ole vähään aikaan kirjoittanut, koen kirjoittamisen puutteen oireita. En tiedä missä olen tai kuka olen ja miksi olen, mikä on olemassaoloaan pohtivan ihmisen perusolotila, mutta tuo olotila voi muuttua hätätilaksi: olen hädissäni, mikään ei ole todellista, mieli kehittelee ajatuksia, mutta en osaa ottaa ajatuksia todesta, mielessä on tunteita, mutta ne ovat häilyviä ja onko niitä sittenkään, tekoni ovat epätodellisia, teennäisiä, näen asioiden tapahtuvan, mutta mikään ei ole todellista tapahtumista. Jatkuva kirjoittaminen ennaltaehkäisee hätätilan kehittymistä. Kirjoittaminen hoitaa taipumustani ajautua ajelehtimaan avaruuteen.
Kirjoittaminen on ravitsevaa ja vahvistavaa. Hyvä ateria. Lattia, seinät ja katto.
