sanat voi hallita mielellä, älyn pihdeillä. mutten ole koskaan hallinnut mieltä. se edellyttää että on jotain pysyvää, ensimmäinen aksiooma: minä kirjoitan.

ensimmäisen aksiooman päälle muodostetaan rakennelma, mehiläiskennopaperinen linna, jossa on hämähäkinseittipilarit ja kristallikiteet.

mutta minä en kirjoita. joskus kirjoitan ja joskus en, siksi siitä on turha puhua sellaisena mikä pysyisi ja olisi. olen ja en ole, en vieläkään ole, en vieläkään tiedä.

jos ei koskaan tiedä, eikä ole varma, onko koskaan sitten mitään?

suuri osa meistä tulee ja menee, eikä kahdensadan vuoden päästä ole jäljellä merkkiäkään siitä, että olisimme olleet. minä menen siinä samassa virrassa.

ilmenen utukuvana jonkun unessa kahdensadan vuoden päästä. (olen silti näinkin uhmakas, enkä ole valmis katoamaan kokonaan.)