Florence

kun etsii mitä tahansa side silmillä, lohdutusta silmille
hevosenleukasi ja voimakkaat hampaasi saattavat pelästyttää
mutta Monna Vannan viehätys on ikiaikaista

asetan kruunuksesi Virginian peruukin
se sopii sinulle täydellisesti
kuin olisit itse sen varastanut historian laitoksen vitriinistä

olet Millaisin Ofelia
ja nouset vedestä kalpeana märkänä melkein kauniina
kunnes vedät keuhkoihisi happea ensimmäistä kertaa: 
saat muodon ja glitter-suomut ja mikroshortsit ja kirahvinjalat ja enkelisiivet

rikot kirkon ikkunan, et pyydä anteeksiantoa, vaan taivaallista soulia, kirjoitat omaelämänkerrallisen popgospelin ja ruumiini mätäneminen on vain etäinen kuva

tanssissasi aalloissa
merikäärme sätkii suurlokin leuoissa
sairaana ja surullisena, silmät kuprulla
epätarkkoja siiveniskuja epätahtiin
mutta silti lintu lentää pitkälle

Cher, mon amour ja jänisten puutarhakuuropiilo 
harpun napsahtelevien kielien välistä näemme:

ohut silkkihelmasi käy auringon eteen ja leikkien antaa meille loisteen toistuvasti, ottaa sen pois ja antaa sen palkitsevasti takaisin, aivan kuin emme muuten aurinkoa huomaisi

hymyilet ja annat hurmoksellisten lasten tulla ja leikkiä kimmeltävissä helmoissasi, paljaissa jaloissasi, maistella varpaitasi ja katsella paljasta sinua, koristeellista mieltäsi

näen nautintosi, se on nautintoni 
kuinka me kaikki kaipaammekaan limakalvokosketusta
näillä meluisilla sumunummilla, missä kukaan ei koskaan kohtaa
kuinka pelkkä äänien yhteenkietoutuma ei tuo tarpeeksi tyydytystä

en halua nähdä kuoroa, vaan tislatun olemuksen, oman haamuni, ja melkein voin hapuillen kuiskata, kuinka koiranpäiväni ovat takanapäin

Florence, älä luovu Virginian peruukista, alastomista miesballerinoista
transseksuaalisesta kaikkivoipaisesta kimalluksesta
älä tule öljyihoiseksi, kiihota lantiollasi, hae miestä tanssiin