Katsoin tänään ensimmäistä kertaa Tähtien sodan (1977). Ongelma on siinä, että se on klassikko ja minulla on liikaa ennakkotietoa ja ennakkoluuloja. Se ei ole enää pelkästään elokuva. Yritin silti vastaanottaa sitä elokuvana. Hehkutettu ja paisuteltu mielikuvien massa pysyi silti mielessäni, eikä pelkkä elokuva pysty vastaamaan siihen, mitä mieleni elokuvasta on ennen sen varsinaista näkemistä itse rakennellut.
En pystynyt vastaanottamaan Tähtien sotaa elokuvana. Niin siinä kai kävi. Olin vastaanottanut sen jo syntymällä tähän kulttuuriin. Liitän Darth Vaderin asun enemmän naamiaisjuhliin kuin alkuperäiseen elokuvaan. Hahmot ovat paenneet elokuvan ulkopuolelle ja tekevät mitä tahtovat. Alkuperä muuttuu hämäräksi.
