Olin velvollisuus. Siksi olit enää puolittain tässä. Ei sinun tarvitse pitää minulle seuraa, sanoin. Otit minua kiinni. Valuvaa rantahiekkaa valahtavasta kankaasta. Sait minusta pikkurilliotteen ja kiedoit ohimolleni orvokkikuvioista silkkihuiviasi kuin toipilaalle. Tuoksuu sinua.
Kämmenet vastakkain ja silmät kiinni hymisimme hiljaa sitä laulua, mitä ei tarvitse laulaa. Lasilevy oli jo asettunut välillemme, kämmentemme välissä, eikä ketään kadulla kiinnostanut pantomiimimme. Kuulin sinut, näin sinut, mutta sillä ei ollut väliä, sillä minut oli taas siirretty ikkunan taakse, eikä todellisuutemme ollut enää yhteinen.
Et enää tuoksunut minuun asti. Sinä olit menossa, enkä minäkään jaksanut yrittää seisoa siinä missä seisoin, koska olit jo mennyt. Kaikessa tämä sama mykkyys. Aina lopulta luisumme kohtaamattomuuteen, minkä pohjalla odottaa kyvyttömyytemme liekki.
 |
| Photo credit <3 Lady Moriarty |
