street style (2): let it linen

Luovutan sinua maailmalle, sillä se vaatii jakamistasi. En saa pitää sinua. En saa laittaa sinua taskuuni. En saa ottaa sinua sisääni. Nielaista kaikkea kokonaan olettaen, että asuisit tyytyväisenä vatsalaukussani. Tämä tekee kipeää. Kannan sinua mutta en saa pidellä sinua. Muutkin kantavat sinua. Siksi olet niin keveä. Aina nauramassa.

Mitä minusta haluat, kysyn silloin, kun et huomaa. Hyörit itsessäsi aina. Ptyh, minä syljen näitä kysymyksiä itseeni, lukemattomia, koska kukaan ei kuule. Minulla ei ole varaa tulla kuulluksi.

Luovutan sinua maailmalle. Se imee sinua mukaansa, pyörremyrksynä pyörivät, bileet, kaaossade, sanakirjojen irtoilevat sivut, illallinen äitisi äänen kanssa, katoilevat avaimet, liian pitkään liian sekaisin ja jatkot, Jelenan kristallisilmät, nuo kanavat jotka aukeavat eteesi ja johtavat juuri sinne minne haluat mennä, kuin sattumalta, joiden päässä näet osan itseäsi, jotain kiiltävää ja syöksyt sinne silmät kiiluen.

Ihan sama mitä sitten. Silti pitelisin sinua hetken aloillasi ja kulkisin pitkin pitkiä käsiäsi, mittarimatominä.

Luovutan sinua maailmalle. Uskon, ettei sen jälkeen enää satu. Nostan sinut asetelmastani ja asetan kauemmas elämään omaa elämääsi, omassa kehossasi, minusta erillisesti toimivana eliönä, ilman tämänhetkisessä kehossani tuntuvaa painavuutta ja ihon äänetöntä kouristumista, siellä silloin olen unohtanut nämä ajatukset.

Photo by Rennes