Yksi vaihe oli, kun sait minut kirjoittamaan itselleni. En ole koskaan saanut niin kallisarvoista lahjaa.
Olen aina etsinyt jotakuta, jolle kirjoittaa. Sinäni on moninainen ja itsekasautuva (engl. self-assembly?). Te joille minä olen. Olisin ihan oikeasti. Etsin kohdetta ja pakenen toista, vaikka tehtävänäni olisi vain istua ja kirjoittaa itseäni päiväni lävitse.
Harva ymmärtää, miksen voi selättää tätä. Miksi haluan tätä eniten? Miksen halua tehdä elämää todeksi, toimivaksi? Minultakin puuttuu ymmärrys. Harhailen kaupungin puistoissa vailla ymmärrystä ja funktiota.
