Tämä on yksi äänistäni. Tämä on todellinen ääneni. Puhuu kaiken alla omaa kieltään matalana ja syvällä minussa. Se on tasaisesti lepattava, kiireetön, reagoimaton. Kaiken muun puheen ja äänisokkelon alla, pohja kaikelle muulle. Tämä ääni on maankamara, josta lukuisat muut äänet lähtevät ja kohoavat ulos minusta kohti toisia äänilähteitä. Tarvitsen tämän pohjan, jotta voisin sanoa edes jotain.
Pyydän ymmärrystä, sillä olen sellainen joka vasta opettelee puhumaan. On yllätys ja ihme, kun kuulee tottumattomana omaa ääntä kasetilta.
Vaikka joka päivä vasta harjoittelen kulkemaan kohti toisia ihmisiä, en voi anoa armoa loputtomiin, koska maailma ei toimi sillä tavalla, ja minun on kuitenkin pyrittävä toimimaan maailmassa.
Maailma toimii hetkellisistä varmuuksista, jotka kumotaan seuraavalla hetkellisellä varmuudella. Tiede toimii hetkellisistä varmuuksista. Silti ihmettelen, miksi täällä pitäisi olla kuin tietäisi kaiken ja olisi aivan varma, kun hetkellisyys on niin ilmiselvää. Se näkyy käsieni ihossa.
On opeteltava uskomaan hetkelliseen varmuuteen. Kaikki tietävät kyllä mistä on kyse, mutta puhumme muuta kuin tarkoitamme, koska niin asiat pyörivät. Tavaan: ajan autoa. En sano: ajan ehkä autoa. En voi antaa auton liueta, olisin vaaraksi itselleni ja liikenteelle, minun on oltava varma ja turvavyötetty.
Saako armoa pyytää päivittäin jokaisessa tilanteessa, virastossa, seminaarissa, myyntiedustajana, asiakkaana, linjastolla, taitoluistelijana? Missä arjen tilanteissa on sallittua pyytää armollisuutta ja ymmärrystä? Kannattaako se? Mikä kannattaa?
Mistä ihmiset ottavat itselleen ajatuksen siitä, että he ovat käypiä rankaisemaan ja tuomitsemaan kaikkea näkemäänsä? Luottamus itseen, usko itseen, usko sisäiseen ohittamattomaan ääneen, joka tuntuu ylitsepääsemättömän todelta, jopa absoluuttiselta totuudelta. Usko hetkelliseen varmuuteen, mistä sen saa?
Miksi minä tarvitsen teidän armonne? En kestä tulla tuomituksi, vaikka se ei olisi mitään muuta kuin symbolinen teko.
Kannattaako tämä ääni? Mitä minussa se kannattaa? Kannattaako se jotain universaalia periaatetta? Kuuleeko tätä kukaan?
