1.10.2014

fragmentit

Mahdollisia siirtoja ei enää ole. Mitä haluat tehdä?

-

Ette usko kuinka sairas olo minulla on. Tämän työpäivän, siis nämä kahdeksan tuntia olen pelannut vapaakenttää ja miinaharavaa.

-

Ampukaa jo.

-

Yhteistä kieltä ei ole. En ymmärrä teitä. Eikä minua tavoiteta loogisilla lauseilla tai järkipuheella.

-

Kun olen uskonut järkipuhetta, olen päätynyt rotkon reunalle. Siksi minua on vaikea enää taivutella sillä tavalla että uskoisin järkevänä ihmisenä, taipuilemaan minut saa helposti. Olen helppo sillä tavalla. Mahdoton jollain toisella tavalla.

-

Muutenkin, jos järkipuhe on uskon asia, mitä vikaa on muissa puheissa, joissa ei ole järkeä? Ihminen uskoo, jos arvioi argumentit itselleen relevanteiksi. Arvioinnin tapoja on monia.

-

Olen näkymätön. Enkä tiedä miksi. Kenen syy. Onko todellakin todellisia syitä tai todellisia syyllisiä? Kun puhumme arjen kieltä, puhummeko sittenkin todellisista syistä (ts. arvokeskustelua).

-

En ymmärrä teidän tietänne. Mutta harvoin ymmärrän omaa tietänikään. Vaikka joskus tulee tunne suunnan hallinnasta, se on väliaikaista.

-

Kun minusta tulee näkymätön, se on hirveintä mitä annan itselleni tapahtua. Silloin minua ei ole. En tiedä kuka sen tekee minulle, tuleeko se sisältäni vai ulkopuoleltani, ja voinko siihen itse vaikuttaa.