Kuljen aamupäivisin talojen välikuiluissa. En tiedä missä minun pitäisi olla.
Varjossa vai valossa.
-
Löydän kirjani sieltä minne ne on hylätty.
Etsin jatkuvasti. Löydän jatkuvasti.
-
Avoimin mielin olen rohkaisuksi itselleni. Silloin tällöin saan nauttia minussa piilevästä itsepintaisesta tilaamattomasta ilosta.
-
Luen sanat jotka joku joskus unohti kirjoittaneensa. Näissä sanoissa minun on onni olla. Viivyn ainakin hetken.
Sitten unohdan taas.
