Työ jonka teen

Olen tehnyt työtä. Siitä ei saa palkkaa eikä mitään etuja tai asemaa yhteiskunnassa. Se on näkymätöntä työtä, kuten kaikki mikä meitä ajaa tekemään asioita kouriintuntuvassa. Näkyvää työtä edeltää monesti näkymätön työ. Asiat ajatellaan mahdollisiksi toteuttaa.

Olen tehnyt työtä, joka ei ole minun. 

Teen työtä, jota vanhempani eivät tehneet. He antoivat minulle tämän tehtävän jo varhain, mutta eivät ymmärtäneet, että minulta puuttui kaikki ymmärrys ja maailman tieto ratkaista näin suuri tehtävä. He antoivat minulle tämän tehtävän elämänsä kautta. He elivät tätä, mutta on käynyt ilmi, ettei minusta ole elämään tällä tavoin, siksi teen tätä työtä. 

Joskus tätä työtä on kutsuttu lahjaksi. Se on ollut liian raskas lahja. Ymmärrän kiittämättömyyttä. Kiitollisuus on opeteltava taito. Teen työtä, jotta pääsisin eroon tästä lahjasta ja saisin elämän. 

Olen nähnyt koko ikäni unia, jossa teen tunnollisesti työtä, jota en saisi tehdä. Erityisesti viime vuosina. Olen tehnyt työtä, jota en saisi tehdä. 

Silti olen tehnyt työtä. Enkä pelkästään mielelläni. Olen tehnyt työtä ruumiillani. Olen elänyt tätä työtä rakkaudessa läpi mieleni ja kehoni. Olen kärsinyt ja pistänyt toisia kärsimään tämän työn takia. Kehossani ei ole kolkkaa tai solua, joka olisi jäänyt tämän työn kosketuksen ulkopuolelle.

Olen vastannut abioottisten olentojen kuiskauksiin ja huutoihin, sillä tällä tavalla tätä työtä tehdään. Sivustakatsojasta saattaa näyttää siltä, että puhun itsekseni. Riippuu tulkitsijan kokemushistoriasta, miten hän minut näkee. 

Samalla kouriintuntuvassa olen tehnyt työtä, jonka olisi pitänyt jo olla tehty. Vaikeuteni edetä elämässä on ollut tapani tuoda itseni näkyväksi. Olen halunnut tuoda näkymättömän työni esille ja sanoa, ettei tämä ole minulle helppoa. Asiat ovat olemassa, vaikkei niitä voi nähdä silmin.

Roskat viedään kaatopaikalle, ne eivät lakkaa olemasta, kun ne on heitetty roskalaatikkoon. Kaikki mitä minuun on pistetty, ilmenee pinnallani. Täällä mikään ei katoa, se kiertää ja ilmenee moninaisina muotoina ja sävyinä.

Minulla ei ole ollut vaihtoehtoja. Siksi minun on ollut tehtävä työtä. Todella, työ on ollut välttämätöntä. Ei ole ollut mitään muuta tietä. Vain yksi ovi vie ulos ja siitä on astuttava ennen kuin on mahdollista valita toisin. Olen ottanut aikani päästäkseni ovesta ulos. Mikään taidoksi kutsuttu ei minua tässä voi auttaa. 

Ulkona sanotaan muuta. Että tämä on turhaa, ajanhukkaa, kaiken aineen ja energian hukkaa, venkoilua, hullutusta. Mutta he eivät ymmärrä, ettei minulla ole ollut vaihtoehtoja. Ei kukaan toinen voi tietää toisen tiestä. 

He saattavat vaatia selityksiä. Olen keksinyt monia lauseita heitä varten, miten saisin heidät nauramaan, miten kerron arvoni yhteiskunnan välineenä kasvaneen, miten muutan negatiivisen positiiviseksi kuin joku taitava alkemisti, kuinka sovitan epäsopivan sovinnaiseksi. Mutta lopulta sillä ei ole merkitystä. Ihmiset puhuvat mitä puhuvat, koska täällä on puhuttava jotain. Riittää että itse ymmärrän. Ja lopulta kannan itseni läpi tästä. 

Ihmiset puhuvat, neuvovat, käskevät, heittävät läppää, kommentoivat viattomasti, saarnaavat, pistelevät ja jakelevat puolihuolimattomasti arvioitaan, heidän suunsa käy, mutta he eivät voi kantaa minua läpi tästä. Minun virheeni on ollut ottaa ihmisten puheet tosissani, olen katsonut heidän sanojansa kuin esineitä. 

Ihmiset eivät tule ymmärtämään miksi minun on tehtävä asiat tavallani. Ainoastaan minä voin kantaa itseni tästä läpi.

Ihmisiin joudun pettymään. Joudun kohtaamaan yksin pettymyksen ja surun, tämän työn takia kokemani mielen ja kehon menetykset. 

Kun sanon mielessäni, että olen tarvinnut itselleni tämän ajan, siihen ei ole kenelläkään mitään sanomista. Minulle tämä on todellista.