"Well, what happens to those of us who can't create? What do we do? What do I do, when I'm overwhelmed with feelings about life? How do I get them out?" (Interiors, Woody Allen, 1978)En osaa ilmaista itseäni, enkä sitä mitä koen. En tapahdu, mitäs sitä itkemään. Menen imuroimaan ja tekemään ruokaa ja nostamaan punttia ja töihin. Itseilmaisu jääkööt siis taiteilijoille, papeille, innostavasti puhuville yritysjohtajille ja shamaaneille.
Toisinaan voin löytää lauluista palasen itseäni, samaistumisen kohteita, jotain missä joku on sattumalta osuvasti kuvaillut suunnilleen jotain sellaista mitä koen. Mutta muuten vain elän, eikä minulla ole tietä itseeni, eikä itsestä pois. Jään kokemukseni kanssa yksin. En ole oppinut välittämään omaa kokemustani toisten korviin ja silmiin.
Olen eri mieltä, mutten osaa sanoa miten, jotenkin vain, en usko, että sillä olisi mitään väliä kuitenkaan, ehkä olisi jos osaisin muotoilla uskottavia lauseita. Olen hiljaa, en sano sanaakaan, sillä sanoja ei minulle ole. Minulla on kivenhakkaajan karkeat kädet, joissa ei sanoja eikä siveltimiä pidellä.
Nähtävästi maailmassa tapahtuu vain se minkä oletetaan tapahtuvaksi, mutta kukaan ei tule tietämään mitä minulle tapahtui. Koska se edellyttäisi sanoja tai kuvia tai jotain, jonka voi toisten kanssa jakaa. Ei ole mitään tapaa jakaa tätä.
