ihminen astuu syrjään, mikä ihminen se olikaan, varjo, kuka niistä, yhteensä tusina, tusina erilaista ruumista, missä vallitsee sama järjestys, sen huomaa jos laskee muistojen luut, hyväilee ihonäytteitä ja opettelee jokaisen hiuksen
verhon takana asuu jumaluus, verho pitää minut tässä rukoilemassa, läpinäkyvä itsetuntemuksen este
en ole harras, olen levoton, ahdistuspyörteistä hierryn välillä esille sivutuotteena, kahvipullalla juhlitaan kuonaa
viha ja pelko, uskolliset ajokoirani, marginaaliin kirjoitettu rauha
ihminen riisuuntuu ja sen sisäelimet näkyvät, jyskytys, kudosharmonia, verinen jyskytys jokaisessa elimessä, yksi ei tule toimeen ilman toista, onko tämä yhteenliimattu vai kokonaisuus
kysyn, pitäisi jo tietää paremmin, pitäisi tietää harhansa, keho on vanha ja harha yhtä vanha, en tarkoita vanhaa vaan loppuvaa, aloitan olen loppumassa
ajattelen jonkin tunteen, tuntemuksesta kasvaa ajatus, joka hyväksytään yliopistoon ja siitä tehdään Tiede
