10.8.2015

kirjoitan kauhun partaalta.
(mikä olisikaan kaikista kau einta.)
olen näkymätön, siinä suru ja onni.
minut saa kiinni vain talvella kun sataa lunta, silloin jälkeni jäävät kesään.
kirjoitan, aivan kuin tässä maailmassa pahinta olisi kirjoittaminen.
(mutta totta se on, pahinta on kirjoittaminen.)
puuhailen itseni kanssa.
tekisinkin jotain tiukasti kiellettyä,
maailman mullistavaa biokemiallista koetta.
olisikin jotain mullistusta kroonisesti myllertävään muutokseen.
katson itseeni,
suurin rangaistus,
tämä pelko,
kuka sen ilmaisi.

Ref.