sinua ei ole. sinä olet. muttet enää minulle. ehkä vain käytin sinua. nytkin käytän. hirviömäisen harrastukseni välineenä.

ilmestyt ruumiinavauksessa rintakehästä, tuntematon hahmo. mitä olenkaan sinulle tehnyt.

sinä olet sinnikkäästi. vaikket enää minulle.

ei se mitään, mutta sanat eivät auta mitään. eivät. mutteivät sanat haittaakaan.

sanat puuhailevat itsekseen keskenään. niillä on varjoja ja kaikuja, mutta en saa niistä tolkkua.

laitan sanoja tähän, mutta tässä ei ole tolkkua.

en hallitse sävyjä. ne ovat villejä, eivätkä kaipaa hyväksyntääni. kliseetkin elävät keskuudessamme, eivät lakkaa olemasta vaikka kuinka paheksuisimme.

ehkä näistä fragmenteista voi löytää vapautusta.