tule, olen rakastunut, mutta mikään ei ole niin kuin sinä luulet, koska kaikki olennot vaihtavat valepukujaan. on myöhäinen syksy, oravalla ei ole väriä. oravalla on myssy. kun kaikki oliot tällä tavalla vaihtavat nimiä keskenään, erillisyydellä ei ole väliä. enkä tiedä, kuka on nyt se, jota hetki sitten rakastin, joten pyrin rakastamaan kaikkia tasapuolisesti ihan vähän, jotta rakastaisin sinuakin vielä nyt, sinä, joka hetki sitten otit minua kädestä ja jonka käden minä ripustin eteisen naulakkoon kuin hanskan jota en voi käyttää sateenvarjon tapaan.

ymmärräthän sen mitä ei voi ymmärtää, se jää mysteeriksi. vain silloin voi istua tukevasti kuin kallio kalliolla ja kuvitella itselleen kallion liikkumattomuuden. minä en voi tietää, mitä sinä olet tuntenut, enkä voi tietää, mitä minä tulen tuntemaan. en voi tietää, missä järjestyksessä kortteja jaetaan, enkä kaipaa tietoa siitä, kuka meistä tulee ensimmäisenä kotiin. en voi odottaa koko päivää yksin puoliksi kauhuissani ja puoliksi sekaisin ilosta, että sinä tulisit kotiin. menen ulos kävelylle.

tule, sinä valepukuinen, kirjoitan nyt sinulle, sillä luulen, ettet enää kuule. äänitit sen, mutta sillä ei ole ääntä. minä olen mennyt kävelylle. keittiön pöydällä odottaa lasipurkissa matkamuistotuoksu, sinä olet ainoa joka haistaa siinä neilikkaa. ymmärrätkö? haluaisin kertoa, kuinka vaatteesi ovat tipahtaneet minulle maahan. olet minulle alasti ja jätän sinut yksin, sillä sinä olet muuttanut minut.