tule, olen edelleen rakastunut. se haluaa tulla sanotuksi. haluan sen pääsevän minussa pinnalle. mereni pohjassa on jääharkkoihin kätkeytynyttä happea toiselta vuosisadalta, jonain päivänä vapautuessaan se tulee pelastamaan sinut.

odotan niin kauan kuin tarvitset minun odottavan sinua. istut tuolille, otat asentosi, liikkumattomana silmäsi silmilleni: nyt voit alkaa katsoa.

katson sinua niin kauan kuin tarvitset katseeni. katson kuin piirtäisin sinulle sokeana kuvaa itsestäsi ohjeittesi mukaan. teen tämän sinua varten, jotta lähtiessämme eri suuntiin saisit nähdä itsesi juuri tällä tavalla.

kun olemme valmiita, voit repiä kuvan.

mutta tulen muistamaan sinut toisesta asennosta. tulen muistamaan sinut sellaisena kuin kohtasimme, jolloin mikään ei vielä peittänyt kuilua välillämme. katsoin sinua silloin suoraan itsestäni käsin. silloin välillämme ei vielä ollut mitään.

nyt teet kaikkesi, etten tajuaisi. ei, sinä et tee mitään, mutta minun ajatuspolkuni eksyvät mielikuvien ja odotusten labyrintteihin, ja sinä olet maa, joka kasvaa äkkinäisiä umpikujia ja salakäytäviä, jotka johtavat viistosti maan alle ja palauttavat minut toisaalla pinnalle.

monimutkaisuus ei ole syvää. uni unessa on pinnallista. taso ei vaihdu, vaikka polku mutkittelee.

tämä yksi taso on yksi sivu muistikirjastani. lause jää kesken, kun se jatkuu seuraavalle sivulle.