ei tämä ole edes ajatus. mitä on ajatuksen takana? eikä tämä ole edes tunne. mitä on tunteen takana?
ajatus yrittää kaupata itseään toiselle ajatukselle sanoja käyttämällä - kuten tässä nyt tapahtuu - ajatus pyrkii valtaamaan itselleen tilaa toiselta ajatukselta, se yrittää keplotella painopisteen omalle puolelleen.
oli turha erottaa tunnetta ja ajatusta toisistaan ja jälkikäteen yrittää liimata niitä yhteen kuin kahta erilaista palikkaa, niillä on yhteinen lähde mutta erilaatuiset protokolat.
mutta se vain tapahtui! kaiken elävän ja elottoman lokerointi ja teoretisointi ja hengittävän olion ruumiinavaus niin kuin maan painovoimaan saatetun kappaleen putoaminen!
onko ajatuksen ja tunteen erottamisenkin takana se, että oli pakko yrittää tappaa halut ja lopettaa vauvojen tulo maailmaan, koska meitä oli ja on täällä liikaa. luultavasti kyse oli jostain poliittisesta, vallasta ja sellaisesta. mutta vallassakin on lopulta kyse siitä, kuka saa synnyttää ja mitä. saavatko narkkarit synnyttää? saavatko tunnerikkinäiset ihmiset synnyttää tunnerikkinäisiä ihmisiä? saako köyhä synnyttää köyhän? saako vaillinainen synnyttää vaillinaisen ajatuksen? langennut langenneen huudon? miksi kysyn kysymyksiä, kun samanaikaisesti muut lisääntyvät kysymättä kysymyksiä? tai lisääntyvät kysyen kysymyksiä? elävät kysymystä?
minulla on onnekseni ja epäonnekseni etäisyys, joka mahdollistaa kysyä "saako"-kysymyksiä.
ajatuksen takana on tunne, jonka takana on tuntemus, jonka takana on...
ajatus löytää lähteensä aineesta. jos satun ilmentämään kirjoittaessani ajatusta, ilmennän ajatuksen epämääräisyyttä, tunteen epämääräisyyttä, tuntemuksen epämääräisyyttä ja lopulta: ruumiin levottomuutta. ruumiin levottomuus on liikettä, epävakautta, epämukavuutta, epäharmoniaa ja muutosta.
