metsän armeija kuusenneulasista kaarnakeitosta iloviinasta männynparrasta
puiden synkkä vihreä selluloosamassa sen ihana tuulenhajuinen marssi
mahdottoman pimeä musta johon vain hengitettävä eläin kuristuu
luomi ei suostu menemään kiinni joka suonsilmässä musteen kiilto
silmä katsoo vieläkin ei lepää hevosen koriseva kauhu kylmään ilmaan
suudelma märkään turpaan sen ruskeaan karvaan jo vapautuu karvatuppien jännite
lihaksen pito nivelistä luun pito hampaista nopea mätä kerää voimattomat voimat
mättäiden hengettömät henget ikuinen kuhina näkymätön keinahteleva tanssi
atomin reitti varvasmolekyylistä kielimolekyyliin sammaleen siitinelimeen
mahdottoman pimeä musta tahraa turpeella kaiken uneen tuudittaa likaiset lapset
