Minulla on tapana laskea 1x1 laskimella. Haluan olla sataprosenttisen varma. Vain tekniikka mahdollistaa varmuuden, vaikka toisinaan epävarmimmillani murehdin sitä mahdollisuutta, että laskin voisi antaa väärän vastuksen. Jonain päivänä laskin voisi vastata 1x1-laskuun toisin kuin muina päivinä. Se voisi vastata 2. Ehkä se luuli, että painoin plusmerkkiä kertomerkin sijaan. Laskinkin voi luulla. Luottaisinko silloin päässä tuottamaani vastaukseen vai laskimen epätavalliseen vastaukseen? Virheen tekemisen vaara ja vaaran uhkaava haju leijuu ympärilläni. Minäkin olen sunnuntaisin surullisin ja siksi ympäristölleni suhteellisen vaarallinen, joten ymmärrän, että viikonloppuisin elektroniikkalinjastolla työskentelevälle laskimen kokoonpanijalle on saattanut käydä virhe kokoamisprosessin aikana. Niin paljon pienenpieniä ja höyhenenkevyitä osia ja pölyssä leijailevaa ilmaa.
Minulla on tapana laskea myös 1/0 laskimella. Tiedän, ettei nollalla saa jakaa, mutta tunnen oloni turvalliseksi vasta saadessani vahvistuksen laskimelta. Laskin sanoo "nollalla ei voi jakaa", minulla on nimittäin puhuva laskin. Valitsin laskimeen ohjelmoitujen puheäänien joukosta 2001: Avaruusseikkailun Hal-robottiäänen, koska ajattelin, että tällä tavalla muistaisin kyseenalaistaa laskimen antamat ratkaisut; pysyn näin paremmin varpaillani kuin jos olisin valinnut laskimen puheääneksi luottamusta herättävän äänen. Pyrin, aina jos mahdollista, laskemaan laskun päässäni tai paperilla kolmannella luokalla koulussa oppimiani taitoja käyttäen. Uskon ratkaisun olevan oikea vasta kun päädymme laskimen kanssa yhteisymmärrykseen ja samaan vastaukseen. Vaikeita ja monimutkaisia laskuja suorittaessani joudun kuitenkin luottamaan täysin laskimeni laskukykyyn. Jokaiseen laskuun liittyy epämiellyttävä riski.
