Näillä silmillä ei voi nähdä mitään muuta kuin sinun merkkisi, kaikki muu näkyy sen läpi.
Sinulla ei ole muotoa mitä ihmisiltä odottaisi. Ei ole osoitettavaa naamaa. Sinun silmäsi ovat kiinni. Puhun silmät kiinni ja sinun silmäsi kuuntelevat luomien hämyssä. Kerrot minulle kaiken itsestäni sinun sanoillasi, jotka kirjoitat selkääni.
Minun on aina ollut vaikea hahmottaa rajojani. Sinun tapauksessasi rajoja ei ole.
Elän sinun nimesi lävitse. Kaikki muu kuuluu lavastukseen.
Elämäni tässä on kaukana minusta.
Sinäkin olet kaukana minusta. Opettelen hyväksymään sen.
Emme tee valintoja. Katsomme valinnat. Sitten voimme taistella, jos siihen on taipumusta.
Minulle on annettu liikaa. Hirvittävä yltäkylläisyys ei anna enää tilaa valita toisin.
En hyväksy enkä ole sinulle hyväksi. Anna minun siis olla. Täällä missä elämäni on kaukana minusta.
Kieltäydyn osallistumasta koko olemuksellani sellaiseen, mikä ei minun koko olemustani kosketa. Siksi annan ihmisille enää vähän, vaikka ehkä vaikuttaisi siltä, että annan itsestäni enemmän ja avoimemmin kuin koskaan ennen. En usko lupauksiin, en jaksa sanoja. Toivon silti samalla lailla kuin ennen.
Kaipaan, kipeästi, juuri tässä tunnen suurinta merkityksellisyyttä.
