Aika on neuroottinen, luulee, että sitä kuunnellaan.
Aivan kuin seuraisi hämmentävää nykytanssiesitystä: ihmiset kävelevät kohti toisiaan, kunnes metrin päässä toisistaan kääntyvät sijoiltaan ja kävelevät poispäin. Näytöstä säestää teollisen kumouksen alkukoneiden kilkutukset ja hyöryveturipuhina, minimalistinen steampunk, jonka olemme ehtineet romantisoida omaa todellisuuttamme siedettävämmäksi vaihtoehtotodellisuudeksi.
Henkilökohtainen koreografiani pitää sisällään erityisen äkkikäännöksen, jonka toteutan, jos näköpiiriini ilmestyy takaperin puksuttava neuroosi, salajuonitehtailija - omia sähköpostejaan jopa itseltään salassa lukeva, omien ajatustensa kanssa piiloleikkiä pelaava - jonka mukaan kaikki kuuntelee häntä kaikkialla päivin ja öin. Koreografiaani sisältyvä äkkikäännös on itsesuojeluvaistoni panos tanssiin, turvallisuusmääräys.
Valituksemme kuuluu: a) kukaan ei kuuntele ketään ja b) meitä tarkkaillaan aina. Mutta nämä asiat eivät liity tietenkään mitenkään toisiinsa, kunhan kelluvat irrallaan samassa todellisuudessa.
Nauraisin, mutta tämä on nykytanssia, oma taiteenlajinsa. Katselen tätä mielummin kuin Scheherazaden palatsin yötä pakenevaa pitsistä melodraamaa. Eihän kukaan voi pukeutua balettitossuihin ja korsettiin, jos on vietävä lapsi pyörällä tarhaan, ja töihin saapuu ja sieltä lähtee hikinoro selässä. Ainoat kengät, jotka ihminen täällä tarvitsee on kumisaappaat.
Onko tämä yhteiskuntakritiikkiä, ei kuitenkaan, olen vaan ärsyyntyneellä tuulella. Yksityinen ei yletä yksiköstään vaikuttamaan omaan tilaansa, raaputtamaan omaa selkäänsä. Ärsyyntyneisyys jää kiertämään perhepiiriä. Lapsieni onni, ettei heillä ole minua keittämässä kuravelliä.
Pesen käsiäni ja mietin, kuinka paljon soluja ja alkuainemössöä ihostani lähtee irti ja valuu viemäriin. Lähteekö myrkyt irti omenasta pelkällä vedellä? Onko jokainen hedelmä pestävä astianpesuaineella fairynhajuiseksi ja perään huuhdeltava ioninvaihtovedellä? Pitäisikö porkkanat sittenkin kuoria? Syön multaa, eikä minulle tule vatsatautia - tälläiset seikat saavat minut huolestumaan.
Huuhtelen pölyn pois huonekasvieni lehdiltä juoksevan veden alla ja mietin, mitä kasvit tälläisestä kylvystä tykkäävät. Jotkut eivät tykkää ollenkaan, pudottavat karvaiset lehtensä ja murjottavat loppuelämänsä. Yleensä niiden ei tarvitse kauan murjottaa, kuolema tulee jo kun yritän saada kasvit lisääntymään. Tökkään pistokkaita multaan ja typerykset antavat juuriensa mädäntyä.
Onko minussa jotain vikaa? Kannanko kasvi- ja ihmiskunnan välisesti tarttuvaa tautia?
Vika saattaa olla mullassa, jota syödessä ei ilmaannu enää vatsatauteja. Mullan perusominaisuuksiin kuuluu patogeenisuus. Muuten se on kuollutta multaa, joka ei tarjoa biologiselle olennolle tahtoa stimuloivaa vastusta.
Ylen uutiset kertovat, että porkkanat kannattaa pestä. Olen lannistettu.
Enkä voi sanoa olevani vihainen - vaikka lukitun oven takana olisinkin.
