Ehkä ne ovat meidän kaikkien ajatukset, jotka pitävät meidät olemassa. Ei ole mystistä tapaa olla olemassa. On meidän kaikkien yhteenliittyneet ajatukset ja toiveet siitä, että olisimme, ja siksi olemme. Voihan sitä kuvailla myös mystiseksi, toki, miksei. Elämää saa sanoa mysteeriksi. Jumalan teitä mystisiksi. Mutta en kuvailisi olemassaoloamme mystiseksi, ei ole välttämättä tarvetta tehdä eroa. Olemassaolomme hienojakoisemmat tasot ovat yhtä todellista kuin sormeni näppäimistöllä. Yhtä todellisesti ja ohittamattomasti olemassa kuin selkäkipuni.
Voihan sormien ja näppäimien välillä nähdä taikakipunoita. Mutta tapamme olla olemassa on enintään yhtä mystinen kuin sormieni ja näppäimistön tapa olla olemassa. Saahan sitä nähdä taikaa kaikkialla! Mutta vaadin, sitten on todellakin nähtävä taikaa Kaikkialla: Iltalehdessä, kaljamahoissa, heikoissa mielissä ja väärämielisissä teoissa! Taikaa ei ole vain meressä, saippuakuplissa, sateessa, metsässä, ihastumisessa, eksoottisissa maissa, yksinäisyyden kristalleissa, pehmeässä pimeydessä ja jäisessä vedessä. Ei! Jos taikaa on, sitä on Kaikkialla!
Minä en ole ehdottomasti olemassa. Minä kuuntelen jatkuvasti tätä maailmaa missä olen. Välillä ympäröivä on minulle julma ja väkivaltainen, se muokkaa minua ja hakkaa minuun reikiä ja kanavia. Annan periksi sille. Olen yhtä ympäröivän kanssa, en ole erilaista materiaa. Sekin on minua, mikä hakkaa minuun reikiä. Samaa kovaa mönjää. Olen ympyränlainen. Syön mitä itselleni ruokin.
Itkeskelen sinne tänne kuin pikkulapsi, räpiköin silmäripsieni alla, nieleskelen kyyneleitä, koska luulen joka hetki tätä hetkeä ainoaksi hetkeksi. Ainoa on ensimmäinen ja ihmetystä täynnä, samalla ainoa on viimeinen, en tapaa tätä hetkeä enää koskaan.
Olen reaktio tähän missä olen. Seison tässä, typerä keppi liejussa, aivan kuin joku olisi heittänyt keihästä jorpakkoon, mihin keppi on jäänyt seisomaan pystyyn ja unohdettu yksinoloonsa. Olen kaikkea vastaan ja silti jotenkin antautunut. En voi olla olemassa tämän ulkopuolella. En leiju tyhjiössä. Minua ei ole heitetty mihin tahansa.
Satojen kasvilajien siemenet on puristettu alipaineen avulla yhdeksi siemeneksi, josta olen versonut joka suuntaan, kohti taivasta ja maanpinnan allekin - bioottisen logiikkaa vastustaen. Olen kasvanut olosuhteiden kypsyttämäksi hirviöpuuksi, joka nyt satun olemaan, ja oksillani kaikki linnut, taiattomat ja taikalinnut, sinilintukin, kaikki linnut laulavat, mutta ne eivät montaa ajatusta puulleen lahjoita, kunhan istuskelevat mieleni oksilla ja juttelevat keskenään lintukieltä ja tekevät keskenään tärkeitä lintujuttujaan.
