taas havahtuminen: mistä tämä tämänpäiväinen ääni tuli? kuinka varma ja luja ääni! aivan kuin minun sanojani kovaäänisen toiseuden kautta.

hiljalleen imeytyvä varmuus: tässä on minun ääneni, joka ei ole taivutettavissa mihinkään muuhun muotoon kuin itseensä. ääneni ei ole taltutettavissa, ei vangittavissa, se ei aja mitään aatetta, eikä asiaa. itsestä väkevöitynyt, itse tuuli ilman suuntaa tanssii merien ja maankamaran yllä näkymättömällä näyttämöllä, kuuro sokea mykkä itselleen naurava myrsky!