pronssisella jalustalla
minulla on yhteys lumisateen taakse
synnystä lähtien jäytävä jonkin kaipuu on alkusysäys jokapäiväisille transmissiolle
otan kengät jaloista, riisun sukkani
jalkani näkyvät läpi, eikä niissä ole verisuonia, lihaksia tai luita, olen ruumiiton
jalkani näkyvät läpi, sillä olen herkistynyt sille mitä tunnen
se tihkuu huokosista pinnalle, huomaan itkeväni
kun kohtaan sinut, olet ottanut kauriin muodon
hyväksyn muotosi sanattomasti, tietoisena yhteisestä alkuperästämme
maistan sinut kielettömänä, maattomana
minuun ei voi asettaa ulkopuolelta kauhua, jota minussa ei jo valmiiksi olisi
kun kohtaan silmäsi, menetän kaiken mitä itseeni olen tottunut liittämään
olet pelkkä kauris, et anna minun kauhistua
mitä annat, jos annat sen mitä haluan?
olet elämä
ja kysyt mitä haluan
haluanko nyt sitä mitä olen vuosikaudet halunnut?
olen elänyt ennenkin, yhtä intensiivisesti kuin nyt
mutta nyt, entiset elämäni ovat kaukana pieniä pisteitä
ei niistä saa kyhättyä edes tarinaa
mitä tässä on käsissäni?
tämän hengenvedon verran
kun kohtaan teidät, olette ottaneet pisaroiden muodot
minun on opeteltava välittämään teistä jokaisesta
